Turvallisuus.
Vähän aikaa sitten multa kysyttiin, että eikö ole ristiriitaista, kun oon samaan aikaan mukana rauhanlähettilään kurssilla ja maanpuolustustoiminnassa, jossa harjoitellaan myös aseellista voimankäyttöä.
Vastasin ”ei missään nimessä”.
Itseasiassa päinvastoin, sillä Suomen puolustusvoimien ydintehtävä on rauhan turvaaminen ja ylläpitäminen, Suomen alueellisen koskemattomuuden sekä siviilien ja yhteiskunnan toiminnan turvaaminen poikkeusoloissakin. Vaikka siihen liittyy valmius käyttää voimaa ääritilanteessa, tämä ei kuitenkaan tee Suomen puolustusvoimista rauhanvastaista joukkoa. Suomi ei tule koskaan muodostamaan sotilaallista uhkaa muihin maihin, olemme oikeusvaltio ja perustuslaissamme on säädetty sotavoimien käytöstä ainoastaan puolustustilanteessa (lisätietoja kriha-ja Nato-operaatioista jutun lopussa).
Valitettavasti elämme epävarmoja aikoja, ja Suomen puolustusvoimat ovat joutuneet nostamaan valmiustilaansa kohotetun valmiuden tilaan. Tämä tarkoittaa, ettei Suomeen kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, mutta joudumme varautumaan nopeisiinkin muutoksiin turvallisuuden toimintaympäristössä sekä saatamme joutua (kuten olemmekin joutuneet) erilaisen hybridisodankäynnin kohteeksi.
Suomen puolustusvoimat ylläpitää rauhaa pitämällä sotilaallista toimintavalmiuttaan ja vaikutuskykyään yllä. Tämä toimii ennaltaehkäisevästi siten, että Suomeen sotilaallista hyökkäystä suunnitteleva toimija joutuisi voimakkaan ja tehokkaan vastatoiminnan kohteeksi, eikä Suomeen olisi kannattavaa hyökätä. Täydellisessä maailmassa kukaan ei olisi hyökkäämässä Suomeen, emmekä tarvitsisi sotilaallista puolustusta (nämäkin rahat voitaisiin käyttää silloin muualle), mutta valitettavasti elämme maailmassa, jossa suuri naapurivaltiomme käy parhaillaan jo kolmatta vuotta laitonta suoraa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Ja ennen sodan suoraa hyökkäysvaihetta Venäjä toteutti sotilasoperaatioita Ukrainassa jo vuodesta 2014 saakka, sitä ennen hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008 ja Tšetšeniaan vuonna 1999.
Rauhanlähettilään kurssilla perehdymme laajasti siihen, mistä valtioiden välisissä sotilaallisissa konflikteissa on kyse, miten niiden ratkaisuun voidaan vaikuttaa, ja millaiset yhteiskunnalliset rakenteet tukevat rauhan säilymistä ja ehkäisevät tarvetta sotilaalliselle kilpavarustelulle. Presidentti Tarja Halonen totesi kurssin avauksessa Suomella olevan erittäin hyvä maine rauhanneuvotteluissa, ja tässä meillä on paljon annettavaa maailmalle.
Mielestäni Suomen tulee ehdottomasti pyrkiä edistämään rauhaa maailmalla diplomaattisin keinoin. Presidentti kuitenkin totesi myös, että tarvitsemme aseellista puolustuskykyä sekä sotilaallista kriisinhallintaa neuvotteluiden lisäksi. Valtiot, kuten Putinin Venäjä, eivät välitä säännöistä tai sopimuksista, eivätkä kunnioita mitään muuta kuin voimaa ja kykyä puolustaa itseä.
Tämän vuoksi Suomessakin riittävän sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitäminen on keskeinen keino ylläpitää rauhaa. Vaikka meillä on liittolaisia, niin loppukädessä emme voi koskaan laskea puolustustamme ulkovaltojen varaan.
Suomen puolustusvoimat perustuvat suureen reserviläisarmeijaan. Eli kriisin tullen me tavalliset kansalaiset joudumme kantamaan ison vastuun yhteiskuntamme puolustamisesta. Tämän vuoksi yritän itse ylläpitää ja kehittää omaa poikkeusolojen toimintakykyä. Ja lopultahan puolustamme sitä kaikista tärkeintä: demokratiaa, rauhaa, itsemääräämisoikeutta ja vapautta elää hyvää, omannäköistä elämää.
Jos sinulla on kiinnostusta kehittää omaa maanpuolustuksellista osaamista, tutustu esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaan osoitteessa https://mpk.fi. Tarjolla on monenlaista koulutusta aina varusmiespalveluksen suorittaneille sotilaallisia valmiuksia palvelevista aselajikoulutuksista kaikille avoimille ammunnan kursseille, naisille suunnatuille monipuolisiille kurseille sekä kokonaisturvallisuuden ja varautumisen kursseille.
Huom.
Vaikka Suomen puolustusvoimien ensisijainen tehtävä on oman maan puolustaminen, mahdollistaa perustuslakimme 1 §:ssä säädetty tavoite osallistua kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sen, että Suomi voi olla mukana myös kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa. Sotilaallinen osallistuminen tällaisiin tehtäviin perustuu kuitenkin ensisijaisesti perustuslain 128 §:ään, jossa säädetään myös osallistumisesta kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan puolustusvoimista annetun lain nojalla.
Tällainen osallistuminen edellyttää aina, että kyseisellä operaatiolla on laillinen ja hyväksytty kansainvälinen mandaatti, kuten YK:n turvallisuusneuvoston, EU:n tai Naton päätös, ja että toiminta perustuu kansainväliseen oikeuteen. Suomi ei voi osallistua operaatioon, joka olisi ristiriidassa YK:n peruskirjan tai muiden kansainvälisten velvoitteidemme kanssa. Lisäksi osallistumiseen tarvitaan Suomen oma kansallinen päätös, jonka tekee eduskunta valtioneuvoston esityksestä. Vaikka Suomi on Naton jäsen, säilyy meillä täysi suvereniteetti päätöksestämme osallistua tai olla osallistumatta Naton tai muiden tahojen johtamiin operaatioihin. Osallistuminen ei ole automaattista, vaan se perustuu aina kansalliseen harkintaan, lainsäädäntöön ja arvoihin. Esimerkiksi laittomiin ja kansainvälisen oikeuden vastaisiin hyökkäyssotiin Suomi ei siis voi osallistua.
Lisää kommentti
Kommentit